Tapahtui metsässä

Vaikka tämä “ploki” onkin omistettu Pihlalle, niin nyt on pakko kertoa, mitä Iidalle tapahtui ihan tavallisella mettälenkillä tänään.

Noh. Pihla jäi isin kanssa kotiin, oli kylpyä ja muita naisten juttuja ja mie lähin koirien kans lenkille mettään. Kävelin - minä siis, koirat hölömös ees ja taas - siinä ja yritin olla kattomatta niitä puolukoita notkuvia mättäitä. Ja mitä löytääkään Iida, tuo haukankatseen ja vihikoiran vainun omistava metsästäjä, jolta ei mikään syötävä ole turvassa. Hyviä munkkeja keskellä korpea! Iidahan on tunnetusti reipas tyttö ja pisteli hyvää vauhtia munkkeja poskeen, ennen kuin Hilla tulee hakemaan omaa osuuttaan. Posket munkkia pullollaan se ahmii ja yrittää tyrkkiä Hillaa pois saaliiltaan. Tässä vaiheessa (vasta) myös emäntä ryntää älisten paikalle ja ajaa hämmästyneet koirat pois. Meinaako emäntä itsekkäästi haalia kaikki munkit itselleen? Hävytöntä. Ainakin Iidan mielestä. Hillasta tämä taitaa olla joku uusi, kiva leikki.

Koirat siis häädetään munkkiapajilta. Tosin Iida livahtaa viimeistelemään ateriansa ainakin kahdesti uudestaan heti, kun emännän silmä välttää. Vielä kilometrin jälkeenkin Iida kaihoisasti katselee taaksepäin. Kentien sulotuoksut vielä tuntuvat nokassa.

Kotona kaksi tyytyväistä ja väsynyttä koiraa. Toisen henki haisee enemmän kuin toisen.

Tosiaan. Munkkien leipojaksi veikkaan hra tai rva Hevosta..